Eilen käytiin eläinlääkärillä, sinne menenkin aina häntä heiluen ja hihnaa vetäen. Tällä kertaa aiheena oli lemmikkieläinpassi, jonka tarvitsen ulkomaille mennäkseni. Siis ainakin Ruotsiin, minne matka saattaa lähiaikoina viedä myös minut. Passin saamiseksi minusta otettiin iso ja mahtava putkellinen verta! Seisoskelin siinä eläinlääkärin tutkimuspöydällä ja isäntä puristi minua niin lujaa, että meinasi henki loppua. Emäntä höpötti vieressä omiaan ja minä ihmettelin, että mikäs niille nyt tuli. Isäntä jännitti kyllä enemmän kuin minä. Eläinlääkäri otti oikeasta etutassustani veret pois ja kyllähän sitä riitti, tuli kyllä tippa kerrallaan, mutta ei siinä verikokeen otossa kauaa kuitenkaan nenä tuhissut. Hyvin meni kaikin puolin ja nyt vain odotellaan vasta-ainekokeen tuloksia ja sitten ehkä saan oman passin.

Muutakin tässä on melkoisesti tapahtunut, mutta kuvin olisi kivempi kertoa elosta. Emäntä vain laiskottelee, eikä jaksa tänne blogiin kuvia siirtää. Olisi tarinaa vaikka mistä. Olihan tuossa juhannus ja tuli kotiin uutta ruokaakin ja vaikka mitä. Toivottavasti niihin palataan sitten melko pian!