viikonloppu. Taas on viikko hujahtanut hyvin arkisesti. Muutamana päivänä olen päässyt hauskuuttamaan itseäni ja ihmisiä isännän töihin. Kavereita sieltä löytyy enemmän kuin ehtii haistella ja tervehtiä, ihmisiä siis. Jännittäviä paikkoja on myös paljon mihin pääsee kiipeilemään ja pääsen jo aidan alitsekin kulkemaan, vähän tuskallista se on sieltä pujottautua, mutta onnistuu kuitenkin.

Kun olen kotosalla, olen edelleen viihdyttänyt itseäni raapimalla karmeja ja syömällä mattoa, ei siis mitään uutta sillä rintamalla. Ihmettelin kun laittoivat eilen, isäntä ja emäntä, jotain esteitä ja niitä suihkutettavia nesteitä karmeihin ja mattoon. Olin vain niin väsynyt, että en mitään jaksanut kuitenkaan tehdä, joten ehkä se ähellys meni niiltä hukkaan.

Odottelen kovasti jo kavereita saapuvaksi takaisin kotiin. Tulevat jo sunnuntaina, ovat olleet lomailemassa eli poissa kotoaan omistajiensa kanssa jo kohta neljä viikkoa ja melkein putkeen. Voi koirapoijat, nyt loppui teitin ilo, joudutte oleilemaan yksin kotona päivät tekin. En tajua miksi emme voisi olla päiviä kaikki kolme yhdessä, olisi kaikilla kivempaa. Taidan kutsua poijat minun yksiöön viettämään aikaa päivisin, mahtuisikohan sinne?

Viikonloppuna on kuulemma taas tiedossa kivaa, päästän vihreille niityille ja parin flikan hoitoon koko konkka ronkka. Sieltä riittääkin varmasti kertomista, jos pääsisin uimaan ja vaikka katselemaan kavionkopsetta.

Emäntä sanoi, että elkee hermostua, kuvasaastetta on tiedossa pian, kun pääsee kuvien ääreen.