Eilen käytiin iso-matella kylässä. Siellä kyläily on raskasta, kun joutuu koko ajan jallittamaan sellaista isoa koiraa. Bravuurini on se, että kun toinen makaa paikallaan, menen sen nenän eteen seisomaan ja vähän aikaa kun heilutan häntää ja tuijotan intensiivisesti, kaveri nousee ja minä pääsen livahtamaan sen paikalle makaanmaan, onnellisena. Ja aina tää höplästä veto onnistuu. Hyviä luita siellä on kanssa.

Niillä on myös sellainen pieni uima-allas lattialla, siinä voi uittaa juodessaan korviaan, hankkisivat vähän isomman niin mahtuisin siihen kokonaan :-)

Kaverini on tumma ja tuuheaturkkinen, joten sillä on aikamoisen kuuma ollut näillä helteillä. Mutta kun minä menen kylään, kyllä se jaksaa höntätä kanssani ympäri maita ja mantuja mennään peräkanaa. Tää liittyy taas kuulemma jotenkin siihen, että se on poika ja minä tyttö, mä en vieläkään tajua.