Niin siinä taas kävi, minut hyljättiin viikoksi. Tosin "koirahoitola" elämä on kotoisaa ja hinku ja vinku jo kävi auton takakontissa tassuissani kun minua sinne yksityishoitoon vietiin. Kiitos hoitajille, oli kivaa taas kerran!

Takaisinpaluu normaaliin kotielämään on ollut vähän tyhjää, ensin häipyi isäntä jonnekin ja edes naapurin veljekset ei ole kotona. Onneksi sentään naapurin emäntä jaksaa minua rapsuttaa, saattaapa joku ilta tulla meille tassutepariaankin tällä viikolla. Siitä me emännän kanssa kyllä iloittaisiin.

Ai tuo otsikko, niin emäntä sanoo, että olen sitten tullut häneen, koska nykyisin tuijotan apaattisena televisiota ja lisäksi nyhjään ja nyhjään. Syliin pitää päästä ja siinä on parasta olla. Käytiin me pieni valtataistelukin eilen siitä ajasta milloin sänkyyn saa hypätä. Minä hävisin :-(