Voi tätä koiran elämää. Se on vallan mainiota. Pikkuhiljaa pienet käpäläni ja nenäni ja hännänpääni valtaavat enemmän tilaa ihmisten sydämistä ja vähän muutenkin.

Ennen kuin tulin emännän ja isännän luo, oli heillä selvät sävelet:
- Koira ei nuku sängyssä.
- Koira ei ole sohvalla.
- Koira ei saa makupaloja ruokapöydästä.

Nyt kun minä olen elänyt heidän kanssaan jo yli vuoden, lopputulos on tämä:
- Koira nukkuu sängyssä, ainakin loppuyöstä. Nykyisin ehkä jo aika alkuyöstäkin, jos minulla tuuri käy ja kukaan ei huomaa, että olen tullut jo sänkyyn. Lokoisat oltavat siellä muuten. Ainut haittapuoli tässä hommassa on se, että minä joudun sitten pesulle aika usein, etten sotke joka paikkaa.
- Koira on sohvalla silloin kun isäntä tai emäntä minut sinne pyytää syliinsä ja öisin saatan olla siellä muutenkin.
- Mutta, mutta koira ei saa makupaloja ruokapöydästä vieläkään. Pienen cockerspanielin elämässä on kaksi kohokohtaa ruoka ja ulkoilu. Ruokaa tulee edelleen tasaisesti kaksi kertaa päivässä ja ei erillisherkkuja. Ei ne sitten ihan lepsuja taida ollakaan, isäntä ja emäntä.