Aamutunnelmia viime viikon työreissulta. Komia oli ilma ja vielä komiampi koira.

Kivaa oli olla isännän kanssa matkassa ja monta monituista silittelijääkin tuli hurmattua. Väsyttävää se työnteko on, mä en tajuu kuinka ihmiset jaksaa sitä joka arkipäivä, mä kyllä mieluummin nukun kotona. Mutta vaihteluahan tuo oli elooni. Perjantaina kun tulin kotiin, väsytti niin vietävästä, että jäi ruoat syömättä. Suurin herkkuni, denta stixkin, jäi olohuoneen matolle, sen verran jaksoin innostua, että sen tyytyväisenä otin vastaan ja vein maton päälle, mutta sitten tuli jo uni ja siirryin suosiolla unten maille makuuhuoneeseen.

Kun lepäilin perjantai-illan ja lauantain niin sitten jaksoinkin jo hyvin kävelyllä vakimetsämme maisemissa.

Orava jahtia...

Raikkaan syksyisissä väreissä ja aurinkoisessa säässä oli mainiota vaellella city-metsässä, missä on siis kunnolliset kävelytiet. Kuka sitä nyt aidossa metsässä risujen ja kantojen keskellä jaksaisikaan kävellä?!

Maanantaiaamulla en ollut uskoa silmiäni, isäntä puki TYÖvaatteet päälle ja oli sitä mieltä, että mun pitää lähteä mukaan. En oikein innostunut vaan lampsin sen luokse hitaasti, mököttäen ja yrittäen esittää väsynyttä. Mutta ei se mua halunnutkaan mihinkään töihin mukaan, vei vaan aamulenkille ja palautti mut heti päiväksi kotiin, jei!