Aika vauhdikasta on ollut viikonloppuna taasen ja sama vauhti oli päällä viikollakin Jouduin olemaan melkoisen paljon yksinkin kotona. Onneksi ostivat minulle lisää puuhaa, toisen maton keittiöön, aloittelinkin jo sen syömistä.

Viikolla matkustimme junalla ystäville kylään. En pidä rullaportaista enkä junaan nousemisesta. Mutta junassa on ihan ok matkustella. Oli kiva taas pitkästä aikaa nähdä lapsia ja leikkiä niiden kanssa ja sain olla ulkonakin, tosin hihnaan kiinnitettynä, mutta kuitenkin pihalla.

Aamuisin lehti tuo mukanaan suurinta herkkuani broileripyöryköitä. Emäntä ja isäntä lukivat koiran kasvatusoppaasta, että sillä keinolla pitäisi joka koiran hiljetä. Keinoahan jo koitettiin, mutta pitäisi kuulemma olla vähän pitempään kärsivällinen kuin yhden illan. Kaksi viikkoa pitäisi jaksaa kuluttaa siihen herkkujen antamiseen, jotta ehkä voisin oppia olemaan haukkumatta jokaista rapusta kuuluvaa rasahdusta. Kivaa siis minulla tiedossa, minun puolesta voisivat jatkaa sitä loppuelämäni. Alakerran naapurilta on nyt kysytty häiritsenkö minä sitä öisillä haukkumisillani, mutta kuulemma en, siis miksi edes opettaa minut olemaan haukkumatta?

Meillä oli taas vieraita, tai siis tuttuja ja siis emännän sukulaisia. Aika moista hulinaa muutama tunti, kaikki puhuivat välillä yhtä aikaa, ei ne varmaan tajunneet toisistaan mitään. Minut kuulemma voisi sen perheen isäntäkin ottaa mukaan, vaikka viikoksi, taitaa siis alkaa lämmetä koirille. Olin taas siis onnistuneesti ihana! Niillä on kotona vaan kuulemma monta kaksijalkaista vipeltäjää, eivät tarvitse ainakaan nyt yhtä nelijalkaista.

Nyt minut on muuten puunattu ja puhdistettu melkoisen hyvin sitä trimmiä varten. Pöydällä seisomistakin vähän harjoitellaan. Pitää pyytää emäntää ja isäntää laittamaan tänne sitten kuvat ennen trimmiä ja trimmin jälkeen... muuttumisleikki Perlan tapaan.

Tänä aamuna ne yllättivät taas. Aamuisin on yleensä herkkuja tarjolla, jotka saan keittiössä ja sitten minut jätetään yksin. Tuo yksin jättäminen aina yllättää, juosta vipellän tyytyväisenä kohti keittiötä ja saan herkkuni, mutta sitten minulle sanotaan vahdi ja odota... ja hölmistyn moisesta joka kerta.