Huh, tätä elämää. Viikonloppu sujui mukavasti. Luvattiin sadetta ja melkein minullekin pakattiin sadepuku päälle, mutta aurinkohan se paistaa mollotti tyytyväisenä koko viikonlopun. Pääsin sitten sinne todelliselle A-luokan lomalle. Oli seurana pari ihanaa tyttöä ja heidän vanhempansa noiden oman emännän ja isännän lisäksi. Pääsin juosta vilistämään ulkona sielun kyllyydestä. Pääsin tallille tervehtimään ponipolleraista. Se olikin aika iso, en oikein uskaltanut mennä lähellekkään. Oli tallilla myös niitä tallihauvoja, yksi taisi vähän ihastua minuun, oli siinä lähettyvillä koko ajan. Mukavaa. Pääsin uimaan, tuli testattua pelastusliivit, että minä niillä myös kellun ja sain uidessa metsästää lumpeita tarttumatta kuitenkaan niiden juuriin kiinni. Niinkin kun voi kuulemma käydä. Vesi oli lämmintä järvessä, mutta minun piti uida yksin. Kuvia ei minusta otettu yhtään viikonloppuna, kamera jäi kotiin.

Sitten kotona minut pestiin. Sen jälkeen juoksin perinteiseen tyyliin hulluna ympäri asunto ja yritin hangata tuon shampoon hajun turkista pois. Pääsin sitten illalla kävelylle ja tapasin poijat :-) Ihanaa. Turkkia kyllä harjattiin sen jälkeen puoli tuntia, kun siihen oli tarttunut puoli metsää.

Nyt yritän opetella olemaan taas päivät yksin. Ovat päässet tutkimuksissaan niin pitkälle, emäntä ja isäntä, että kai minulla on eroahdistus, kun mattoa syön ja ovea raavin. Jotain sille kuulemma pitää tehdä. Parasta olisi sitten se, että minua ei ikuna jätettäisi yksin, yksinkertaista.