Niin se mattopyykki sitten jatkui siten, että minä cockerspanieli lopetin syömisen ja juomisen ja muutuin sisällä ollessa aivan masentuneeksi. Siitä sitten emäntä ja isäntä huolestuivat ja minut kiikutettiin eilen ihanalle eläinlääkärille. Ja tehtiin nestepatti kuten Hesarin Koiran elämää -blogin Penuvilille tammikuussa. Ihan noin isoa pattia minä en saanut, 2,5 dl meni nestettä nahan alle. Lääkärissä käynnin jälkeen piti käydä vielä ruokakaupassa, joten eivät saaneet minusta kamelikuvaa otettua, isäntä ja emäntä. Mielikuvitukselle siis nyt tilaa. Minä, pieni koira ja niskassani karvojen alle sellainen tennispallon kokoinen patti. Siitä se sitten tippui kainaloon, ei onneksi kutittanut. Ja sieltä se imeytyikin minuun ja nyt on olo jo kuin entisellä koiralla. Ruokakin on alkanut jo maistumaan, sainhan riisin sijasta maksalaatikkoa.

Normaalisuhtautuminen ruokaan selviää hienosti tästä Cockerspanielit ry:n keskustelufoorumissa olevasta tarinasta, jonka sinne kirjoitti tiina piipari:

"Hei meillä oli Laura aivan sekaisin ja kuljeskeli häntä koipien välissä pitkin huushollia meidän jokaisen luona.

Emme tienneet, mikä on nyt hätänä. Johdatteli meitä keittiöön ja siellä oli jokin ongelma.

Selvisihän se.
Meillä on jääkaappi ja pakastinkaappi vierekkäin.
Olin tyhjentänyt pakastimesta kaikki tavarat pihalle ja laittanut pakastimen yöksi sulamaan.
Kaapin ovi oli auki ja kaappi siis tyhjä.

Laura luuli, että meidän jääkaappi on aivan tyhjä ja ettei kotona ole yhtään ruokaa.

Näytin jääkaapin ja siellä olevan ruokaa, koira aivan riemastui.
ja päivä oli pelastettu.

Luulimme että meillä on lääkäri keikka edessä.
Kyse oli vain ruuasta.
Sellaisia ne cokkerit ovat.
tiina"

Elämä siis voittaa kun ruoka maistuu!