Nyt olen taas muistanut miten ihania nuo puupinossa olevat tuohet ovat. Ei kai se olisi emänän ja isännän mielestä niin paha juttu, mutta kun ne ovat sisällä. Kun jään yksin kotiin, voin helposti levitellä tuohia ja silputa niitä sopivamman kokoisiksi paloiksi. Avulias yritän olla vain.

Kyllähän tuo ulkoilukarttakin maistui, mutta mitäs emäntä ja isäntä jättivät sen keskelle lattiaa.

Nyt onneksi on jalkapallon peluut loppu. Se meteli oli mahdotonta kuultavaa, piti yleensä lähteä pois siitä huoneesta, missä televisiota katsottiin ja tuhista mennessä. Kuulemma neljä vuotta seuraaviin kisoihin... huh helpotusta. Vai tuleekohan tässä välillä jo jotain muita pelejä, joita nuo emäntä ja isäntä katsovat. Opin kyllä sanomaan minäkin

F O R Z A    I T A L I A  ! ! ! ! !