Voi hitsi! Nyt sitä sitten pääsin taas uuteen paikkaan yöksi, tällä kertaa se oli hassua, kun sehän oli naapurissa, samat kävelyreitit ulkoillessa ja sama piha kotiin tultaessa. Siellä oli sellainen vuoden ikäinen tyttönen (ONNEA SANKARILLE!), joka oli hyvin tottunut ja rakastunut koiriin ja olisi tykännyt silitellä ja taputella minua. Minä vähän pelkäsin sitä tyttöä, mutta lopussa aloin jo vähän enemmän kiinnostumaan kaverista, koska ei se mikään hirviö sitten ollutkaan. Alussa en uskaltanut edes samaan huoneeseen ja pysyttelin muutenkin aika kaukana hänestä. Häntäni on kyllä kipeä, sillä pitihän minun jotenkin viestittää, että en ole vihainen vaan kiltti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minulla oli siellä kylässä kivaa ja koko perhe, toivottavasti, tykkäsi minusta. Emäntä ja isäntä olisivat kovin ylpeitä sillä käyttäydyin hyvin kiltisti, en yöllä edes tehnyt hätääni sisälle, kuten taas toisissa paikoissa on tapana :-)

Nyt sitten kun tulen kotiin lenkiltä, katson kaihoisasti aina naapurirapun ovea, jos sinne pääsisi mieluummin. Ja siitä rapusta seuraavassahan sitten asuvat ne Tyrkyn-veljekset, joiden kanssa käytiin lenkilläkin tällä viikolla. Nähtiin muuten kun sorsat ylittivät leveäääää katua, oli sekin näky, autot pysähtelivät ja antoivat tietä illan pimeydessä.