Kuvakertomusta, joissa on viittauksia aiempiin, tuoreisiin kirjoituksiin, olkaa hyvä.

Tällaisen areenan ne mulle teki kun se sänky vaihtoi paikkaa. Välillä on olo kuin vankilassa, jos ei jaksa nousta kunnolla tuohon tähystysasentoon.

Mittarina siitä miten hyvää ruoka on voi toimia vaikka se miten pitkälle alkuperäisestä paikasta musta ruokakuppi siirtyy syönnin aikana. Se laitetaan tuon punaisen vesikipon viereen ja tällä kertaa kupissa oli sitä kanaa.

Ja sen rentouttavan sunnuntain eloon kuului myös juoksentelua mäessä ja

jäällä.

Kävimme siis eilen, sunnuntaina, ihanalla lenkillä tutuissa maisemissa. Evästauon kruunasi nakki ja hämmennystä aiheutti etelä-suomalaiset (virolaiset) pilkkijät, joille oli maistunut muukin kuin kansan luottamus. Onneksi pilkkireikään ei ihminen mahdu uppomaan ja jää oli kantavaa.

PS. Tuosta otsikosta voi alkaakin uusi hieno kertomus sarja. Sitä voinee käyttää aina silloin kun otsikon keksiminen tuottaa vaikeuksia. Täysin turha ja mitään sanomaton se on, sillä tämä blogi taitaa kokonaisuudessaan kertoa koiran elämästä.