Tässä se elo mene tämänkin vuoden maaliskuun lopulla, normaalisti. Nyt on jo lumet alkaneet sen verran sulamaan, että suihkun kautta pitää aina välillä tulla sisälle, tylsyyksien tylsyys. Tosin olihan tämän vuoden talvi melkoinen, yli kolme kuukautta lunta ja pakkasta sekä puhdas maa. Siitä riittää kerrottavaa tuleville sukupolvillekin. Tosin näyttäisi tänäkin aamuna tuo taivas meille tarjoavan.... lumihiutaleita.

Juoksuaika alkaa myös jo loppumaan eli kohta saan tervehtiä kavereita sukupuolesta riippumatta. Ja taitaa isäntä ja emäntä ilostua myös siitä, että kävelylenkit sujuvat hieman reippaammin, kun joka paikkaa ei tarvitse enää niin tarkasti tutkia.

Jotain hauskoja juttujakin on ollut mielessä, mutta juuri nyt tätä kirjoittaessa ne kaikki ovat kaikonneet jonnekin aivoista, tylsää.

Kuvatarjontakin on melko tylsää, pahoittelen.

"Maailman murjoma"