Tämäkin viikko se hujahti taasen. Yksin kotona nukuskelin päivisin ja vähän söin mattoja. No ei vanha koira enää uusia temppuja opi? Lehden jako aamuisin hermostuttaa välillä enemmän välillä vähemmän. Pari yötä taisi mennä haukkumatta. Kivasti se kuitenkin herättää minut, tuo lehdenjakaja, saan siitä puhtia ja elelen omaa elämääni sitten yöllä kahden ja kuuden välillä. Siirrän kylppärin maton olkkariin tai makkariin ja syön siitä palasia, jyystään luita tai tepsotan ympäri taloa. Emäntä taitaa nuo touhuni jossain määrin kuulla, mutta isäntä se senkun vaan nukkuu... ja nukkuu... joku sanoisi, että päivärytmini on sekaisin... unikouluunko?

Viikolla ei emäntää paljoa kotona ole näkynyt, on illat luuhannut jossain kurssilla, joten senkään takia ei ole tullut uusia kuvia, eikä sitä näyttelytulosta. Näyttelyharrastuksen jatkamiseksi olemme emännän kanssa menossa näyttelypäivään, kurssille yhdeksi illaksi. Oppiikohan tämän ikäinen, kohta vuoden vanha, kaiken illassa.

Laihis on saanut ainakin aikaan sen, että syön yleensä ruokani loppuun, ainakin melkein. Muutama nappula pitää yleensä jättää kupin pohjalle siemeneksi, jotta sitä tulee varmasti sitten lisääkin.

Nyt menen hoitoon lasten luo, uusien lasten luo, isäntä ja emäntä lähtevät viikonlopun viettoon jonnekin laatulomalle, ilman minua. Yritän kyllä käyttäytyä nätisti, älkää huolehtiko. Lapset siellä jo odottavat minua kovasti, on se mukavaa kun on toivottu vieras.