Maanantaina sitten kävin siellä trimmauksessa. Ei se nyt niin paha ollut kuin luulin, tassuista kun karvoja leikattiin, se kutitti, mutta isäntä oli vielä silloin mun henkisenä tukena. Ja kun korvat, kaula ja kuono oli ajeltu ja muutkin paikat siistitty niin pääsin riehumaan pihalle kivan samanikäisen mustan cockerin kanssa kanssa. Lähes 40 minuuttia me jaksettiin höykyttää toisiamme. Trimmaajana oli oikein kiva nainen, jolla oli kokemusta cockereista jo 40 (!!!) vuoden takaa.

Tässä kuva trimmin jälkeen, huomatkaaa:
1. hienot tassut
2. ihanat korvat
3. karvaton karvakuono
4. rintakarvat sängellä
5. anova katse, anna jo se namipala

Ja lähikuva siististä tassusta, kyllä kelpaa tuolla teputella!

Tällä viikolla käytiin myös emännän kanssa naapurinrouvan ja poikien kanssa kävelyllä, viivyttiin 2,5 tuntia, aika pitkään siis. Aluksi jaksoin roikkua nuoremman pojan korvissa ja pyöriä kuin väkkärä vanhemmankin ympärillä, sitten pääsin pissalle ja riehuminen helpotti. Ihanaa meillä oli, nähtiin hassuja tuttavuuksia. Huvittavinta taisi olla kaksi peräkkäin nähtyä neitoa Tosca ja Manteli, sopivat siis hyvin yhteen?! Ja sitten emännillä alkoi tehdä mieli toscapiirasta, voisinkohan minäkin sitä maistaa?

Niin ja samalla lenkillä nähtiin yksi pienenpieni koirapentu, siis sellainen, joka ei kamalasti kasva vaan on myös pienirotuinen, jota isoniso siis todella iso koira oli luullut leikkikalukseen ja retuuttanut suussa, hui! Onneksi pääsi kaveri tuosta säikähdyksellä, pari arpea oli tullut ja ne haisivat meidän kaikkien mielestä oudoilta.

Näyttely tosiaan on ensi viikonloppuna ja sitä ennen pääsen kasvattaja-emännän luo yökylään. Siellä on kuulemma mamman ja ison-koiran lisäksi joku pieni riiviö... no ainakin leikkiseuraa siis riittää.

Tässä minä ja emäntä. Pimeitä molemmat!