Ai hei kaikki! Tässä on ollut taas tauko ja ihmettelette varmaan mitäpä minulle kuuluu. Olin viime lauauntaina kerrankin lumisissa maisemissa kävelyllä... mutta siitä ja korvistani kerron lisää myöhemmin kuvien kera. Samalla reissulla käytiin siellä paikassa, missä olen välillä vähän pidempäänkin. Rankan kävelyn jälkeen kun istuin talon isännän rapsuteltavana, vaivuin melkein nirvanaan. Ilmeelleni muut nauroivat. Talon emäntä se ihanasti jätti minulle jäätelöä syötäväksi. Parempi palvelu tuolla siis. Kotona saa vain nuolla pahvikääreen, täällä oli oikein nokarekin syötävää.

Sunnuntaina sitten naapurin neiti kävi minua rapsuttamassa, se oli kivaa sekin. Sitä pieni koira jaksaa paremmin pysyä hereillä kun on jotain puuhaa.

Elo on sujunut vaihtelevissa oloissa tuon ilman puolesta. Melkoisen lumista oli välillä, sitten tuli liukasta ja nyt on vaan taas sateista. Kurjaa minunkin mielestä. Kuraa ja likaa joka paikassa ja joka päivä joutuu suihkuun.

Nyt tuo emäntä ajatteli luettuaan tämän jutun (15.1.2007), että onkohan minunkin kuulossa jotain vikaa. Jos isäntä lähtee vintille ja huutelee sieltä mukaansa juoksen yleensä rappumme alaovelle tai toisin päin... voi olla, että tuossa tilanteessa kuitenkin hämäävyys johtuu pikemminkin porraskäytävästän kaiusta. No asiaa sietää miettiä ja tutkailla.