Nuoren koiran elämä oli aika helppoa, ei tarvinnut pelätä hirveesti mitään eikä ajatella. Nyt vanhemmaksi tultuani olen alkanut pohtimaan elämän vaarallisuutta ja minua pelottaa mm. leivänpaahdin, reppua kantava mies naapuritalosta, meidän talon päivän säde . Niistä ehkä juttua myöhemmin.

Yksi suuri pelko on ihmisyksilöiden yskiminen. Eilen emäntä lähti kanssani lenkille ja päätti sitten köhiä hurjasti. Minä päätin sitten, että tämän henkilön kanssa ei ole turvallista/kivaa/järkevää kulkea kaduilla. Joten tein stopin, lähes kotipihalle.


"En tule! Älä sä luule, että sun kanssa kehtaa 
 kulkea missään ulkoilmassa!"

No lähdin mä liikkeelle kun emäntä lopetti yskimisen ja kertoi kaikista kivoista jutuista, kuten oravista ja pupuista ja kavereista, joita lenkillä voisi tavata.