Nyt se on virallistettu, olen pullero. Joudun siis laihdutuskuurille, kuten kohtalotoverini Eeru-cockerikin (sivut ovat jo hävinneet bittiavaruuteen, muoks. 13.3.2007).

Olin siis näyttelyssä Luumäellä ja tuomarin mukaan tukevassa kunnossa. Arvostelukokonaisuudessaan tulossa tänne, kun ehditään se kirjoittaa ja kuvia myös tuosta suuresta tapahtumasta. Ja siellä Luumäellä muuten satoi juuri silloin kun minä olin kehässä ja odottelin sinne päästyä, kurja tuuri, koko kesän on paistanut aurinko, joten veti sääkin olon synkäksi. Olin kuitenkin junioriluokan paras narttu, olinhan ainoa :-) En oikein jaksanut keskittyä tuohon näyttelyhommaan, vähän venkuloin, yritin päästä tuomarin syliin ja paikallaan seisominen oli tylsää.

"Hei mitä sä oikein haluut, pitäis seistä vai, en mä jaksa"

"Kuka tuli?"

Nyt sitten pitää alkaa harrastamaan näyttelyharjoituksia tosissaan, jotta pärjäisin ja saisin muutakin arvosanaa kuin hyvä. Erinomaistahan sinne pitää lähteä hakemaan. Jos niissä harjoituksissa vain saa jotain syötävää, niin olen mukana. Mutta sitä ennen siis laihtumaan, ruoka vähemmällä, mutta toivottavasti ei lisää lenkkeilyä, nytkin sitä jo tehdään pari tuntia päivässä. Ja makupalojankin nuo emäntä ja isäntä antavat melko nikuraisesti, toivottavasti eivät niitä kokonaan poista. Broileripullakin, nam jo ajatuskin saa veden kielelle, jaetaan 36 osaan ja niitä murusia sitten minulle jaetaan.

Olin näyttelyä edeltävän yön kasvattajallani yökylässä. Sekin taisi viedä vähän voimat kun jouduin riehumaan urakalla tuon serkkuni kanssa, joka on vielä varsin keskenkasvuinen ja terävähampainen. Ihanaa meillä oli. Opin myös lennättämään kissaa, talon kissa lähti ylös koivuun kun sitä vähän jahtasin. Osasi se tulla sieltä alaskin.

Testasimme maaseutumatkalla uutta autoa. Pääsen siellä matkustamaan takakonttiin, tosin ei se minun oloani paranna, mutta onpahan ainakin oma rauha.