Ylösajavat koirat, joihin minäkin kuulun, ovat melkoisia lintujen perässä juoksijoita. Eikä niiden perässä pysy, mutta ilo syntyy oikeasti siitä, että lintu lähtee lentoon. Niin ja ylösajettavaksi kelpaavat myös ne puput ja rusakot, melkein paremmin kuin linnut.

Asiasta kukkakeppiin. Parasta lintua on kuitenkin kotona laitettu kana. Ne on yleensä ylösajettuja, eivät minun silmieni eikä jalkojen tasossa. Lentoon ne eivät enää lähde, eihän niillä ylösnousseilla enää ole siipiäkään. Mutta jotain kummallisen hyvää kanaruokaa oli eilenkin tarjolla. Pollo limonello, mitä enemmän sitruunaa tai inkivääriä sitä paremmalta se maistui. Ruokakuppi ajautui metrejä alkuperäiseltä paikaltaan, koska se piti syödä tyhjäksi ja tarkistaa ulkopuoleltakin, josko olisi ruokaa tihkunut läpi. Koittakaapas tekin ja kutsukaa mut syömään!

Ja ei, ei tästä tule ruokablogia.