Mitenköhän se olikaan, olenko näyttelylinjaista vai metsästyslinjaista sukua? Emäntä pyörittelee päätään ja on sitä mieltä, että näyttelylinjaista ja huokaa onnesta, etteivät ottaneet metsästyslinjaista koiraa.

Siis tilannehan on ollut tämä. Pari päivää sitten olimme lenkillä naapurin veljesten ja niiden emännän kanssa. Ensin kävi minulle hassusti, olin tekemässä suurta hätää ja pupu loikkasikin liikenteeseen ihan vierestä. Pari metsästyskimitystä ja hädän teko jatkui ja hyvä pupu pääsi karkuun. Otti muuten päähän.

Sitten seuraavaksi kävikin emännälle hassusti. Lenkkireittimme menee melko läheltä suuren kaupungin keskustaa (noin 3 km). Ja siinä nurmialueella puputti ruohoa pupuparka. Rauhallisella hämäämisellä sain itselleni pitkän hihnan ja sitten pikainen riuhtaisu ja vapaus! Pupujahti alkoi! Häntä meni melkein sijoiltaan siinä viuhtomisessa. Kaikkien korvat menivät kait lukkoon eikä se johtunut tuosta korkeasta metsästyskimityksestä vaan noista ihmisestä, jotka huusivat kurkku suorana. Pupu sai muuten kyytiä pitkin kallioita ja aukioita. Harmikseni sotkin hihnan puihin ja pensaisiin, joten pelin tulos tuolta päivältä Perla -Pupu 0-2. Niin näkyihän niitä loikkivia veijareita useampikin, mutta jahti ei päässyt käyntiin kuin tuon yhden kohdalla. Kiva asua suuressa kaupungissa, mutta onneksi luonto on hämmästyttävän lähellä.

Sitten eilen. Lenkkimme oli mennyt hyvin ja nähtiin lähellä kotia setteripoika, jonka kanssa pääsimme yhdessä juoksemaan puistoon. Tai siis näin emännät ensin kuvittelivat. Kun pääsin vapaaksi, juoksin ensimmäisenä päin aitaa, koska koirapuiston vieressä oli pupuja. Niiden jahtaamiseksi ja kimittämiseksi tuo koko aika sitten meni, eikä toisesta koirasta väliä.

Minullako ei olisi metsästysviettiä?