Sain odotella tuota karitsaa pitkään ja hartaasti, mutta heruihan sieltä minullekin muutama suullinen ruoaksi. Kyllä sitä energiaa tarvitseekin, ensin oltiin pitkällä kävelyllä kirpeässä syysilmassa, sitten ajeltiin junalla. Vähän hidas toi kyllä oli.

Mutta melko hieno resiina, vai mitä ja vielä hienompi resiinakuski.

Niin ja tässä vielä poseerausta

Isäntä ja emäntä hankkivat uuden ison mustan kameran, jossa salamakin pongahtaa vauhdilla ulos. Vähän se minua ihmetetyttää, mutta nyt jo alan siihen tottumaan. Ei se ole sen kummoisempi laite kuin se edellinenkään, samalla tavalla se kuvia ottaa. Vaikka isäntä ja emäntä väittävätkin, että kuvat ovat jotenkin syvempiä, en minä sitä kyllä ole huomannut. Vaikka kuinka niitä tuijottaisin.

Yritän taas päivitellä kuulumisia vähän paremmin tänne tällä viikolla, koska ensi viikolla lomailen taas.