Pääsin viettämään viikonloppua saareen. Emäntäkin sinne tuli, vähän vastahakoisesti, mutta isäntä oli innoissaan merestä ja saarielämästä ja samansieluisista retkikavereista. Minullakin oli retkikaveri, kolmivuotias narttu, joka ärhenteli minulle. Ärhentelin itsekin sille vähän takaisin ja yritti se emännällekin ärhennelleä, joka sille murisi kovasti takaisin ja lopuksi me jo siedimme toisiamme.

Viikonloppu kului nopeasti. Parasta oli:
1. sain matkustaa veneessä. Minulla oli kavereilta lainassa tuollainen hieno pelastusliivikin.

2. sain olla lähes koko ajan vapaana.
3. sain uida ja lötkötellä vedessä mielinmäärin.
4. sain kaivaa myyränkoloja pellolla.
5. sain syödä kaikkea mitä edestäni löytyi.
6. sain käydä jahtaamassa uiden hanhea poikasineen, mutta emäntä huusi rannalta kuin hyeena, että pitää tulla takaisin.
7. sain nukkua emännän ja isännän kanssa samalla patjalla.
8. sain tuhansia rapsuja ja ihmiset RAKASTUIVAT minuun.

Olen siis vähän laiska uimaan, jos ei vedessä ole keppiä haettavana, tai lintuja jahdattavana, tai ihmisiä uimakavereina. Tykkään köllötellä rantavedessä ja puhallella kuplia veteen.

Vähän lauauntai-iltana alkoi väsyttämään kun oli aamu seitsemästä alkaen hereillä ja touhuamassa koko ajan ilta yhteentoista asti. Ja kun näillä jaloilla juoksee edestakaisin on se pidempi matka kuin ihmisjalalla.

Eilen kun tulimme illalla kotiin, minut pestiin ja sain sen perinteisen hepulin, juoksin ympäri asuntoa ja yritin saada tuon shampoon hajun pois itsestäni.

Hyvin on viikonlopun jäljiltä nukuttanut.