No nyt on kyllä jo nenä melkein kohdallaan ja paranee nuo haavat sellaista tahtia, että kohta ei niitä huomaa enää olleenkaan. Lääkettä yrittävät syöttää. Piilottavat tuohon broileripullaan, mutta minäpä syön sen pullan lääkkeen ympäriltä ja sylkäisen lääkkeen ulos... hyh, kaikkea pahaa ne yrittääkin minulle syöttää. No siinä sitten käy niin, että lääke työnnetään kurkkuun ja pidetään suu kiinni niin kauan että nielaisen sen alas. Että ei oikeastaan sylkemisestä ole mitään hyötyä, mutta toisaalta saan suuremman ohjelmanumeron näin aikaiseksi ja siten myös lisää huomiota.

Viikonloppuna emäntä oli karkumatkalla yhden yön ja vietin isännän kanssa yksin kotona illan ja yön. Syötiin yhdessä pizzaa ja makoiltiin sohvalla ja sängyssä. Tai siis näin se isäntä minun on käskenyt kertoa emännälle, oikeasti kaikki meni kuten aina ennenkin paitsi, että yksi uupui, tällä kertaa emäntä.

Sunnuntaina käytiin sitten metsässä kävelemässä oikea pitkä ulkoilulenkki ja mummulassa. Kauheasti oli metsässä kivoja hajuja, mutta pitivät minut poissa pienten pienten metsäneläinten luota. Tosin mutaiseen järveen kyllä kerkesin uimaan ja sillä seurauksella pääsin sitten suihkuun kotona.