Kotona ollessa on elämällä taas uusi rytmi. Päivät yksin ja illalla emäntä ja isäntä käyvät kanssani lenkillä ja vähän leikkivät ja sitten ne kyllä kamalasti touhottaa kaikkea, huiskii tavaroita minne sattuu ja siivoilevat sitten seuraavana päivänä. Eikö olisi helpompaa kun olisi vähän tavaroita ja niille omat paikat, ihmettelen minä.

Ruokaakin ne nykyisin antavat oudosti, vähän aamulla enemmän illalla ja se on sitten tosiaan illalla. Meinasi eilen jo alkaa hermostuttamaan kun piti kävellä sateessa pitkät pätkät ja odotella vielä sen jälkeen vaikka kuinka kauan ennen kuin sain ruokaa. Sitten kyllä nukutti koko yön, en herännyt edes postimieheen. Iltaisin ennen kuin pääsen nukkumaan saan makupaloja, mutta ennnen kuin niitä minulle syötetään pitä tehdä temppuja: Tassu! Selälleen! Kieri! Istu! Maahan! Paikka! ja vaikka mitä. Olisi kaikille helpompaa kun ne makupalat vain minulle annettaisiin, mutta kyllähän minä nyt vähän voin kieriäkin makupalojen voimalla.

Minulla alkoi muuten juoksuaika oikeasti, nyt sitä sitten nuuhkutellaan joka pylvästä ja kulmaa, jos vain saisi.